Jos Cherry olisi maku, se olisi jotain kirpeää ja pirteää. Jos se olisi uni, siitä herättäisiin levänneenä. Jos se olisi aamu, se olisi aurinkoa täynnä. Jos se olisi päivä, se olisi vietetty huvipuistossa. Cherry nyt kuitenkin on hevostamma ja luonteeltaan erittäin pirteä, utelias ja vaihteleva. Neiti saattaa aivan hyvin maanantaina teeskennellä ontuvaa mutta hypätä tiistaina hyvän radan kilpailuissa. Sitä on turha pakottaa kiinnostumaan tylsistä jutuista, koska se kyllä protestoi äänekkäästi.

Hoidettaessa Cherry pitää hoitajan hereillä äkäisillä näykkäisyillä, jos hän vaikuttaa jotenkin uneliaalta. Tamman tarkoitus ei ole olla ilkeä, sen mielestä vain aukealla paikalla on oltava villihevosmaisesti valppaana. Jos hoitajan otteet ovat tasaiset ja jatkuvat, neiti ei kehitä mitään ylimääräisiä ongelmia vaan osaa olla kiltisti. Ratsun ylivoimainen suosikki on paarma-aikana rentouttavasti pahoja kohtia rapsutteleva kumisuka, mutta talvisäällä on mukavaa kun tuskastuttavan tylsä harjaus on ohi pelkällä pölyharjalla.
Kavioiden siivous saa hikipisaran jos toisenkin vierimään alas hoitajapoloisen nenänvartta. Cherryn kanssa ei tarvitse olla huolissaan potkimisesta, mutta sen kaviot saa pysymään ylhäällä ja nousemaan pelkästään fyysisellä voimalla. Siinä eivät mitkään kikat auta, Cherry on jo syntyessään päättänyt olla rasittavan hankala tapaus. Kyllähän tamman kavioidenkin kanssa keskivertohoitaja kuitenkin pärjää.
Satulointi on uskomattoman helppoa, kun ottaa huomioon kaikki Cherryn kummallisuudet. Satulan voi nostaa tamman selkään kuin minkä tahansa normaalin ratsun selkään ja satulavyö kiristyy ilman sen kamalempaa pullistelushowta. Sama homma suitsittaessa, peukalo hammaslomaan ja loppu sujuu kuin itsestään.

Tämä aktiivinen urheiluratsu omaa uskomattoman nykivät, epätasaiset askeleet. Vaikka Cherryn äly riittäisi vaikeisiinkin koululuokkiin, sen liikkuminen vain on niin uskomattoman surkeaa ettei sitä kannata edes yrittää kouluttaa. Ravi tuntuu tehosekoittimessa ratsastamiselta eikä laukkakaan pyöri sievästi. Cherryn käännökset ovat äkkinäisiä ja kulmikkaita, oikeita esteratsun äkkikäännöksiä, joiden tehtävä on voittaa aikaa. Onneksi Cherry vastaa edes apuihin kipristelemättä, mutta vain jos ne ovat erittäin selkeitä ja rauhallisia.
Estepuolella kankea Cherry on huomattavasti rennompi. Sen laukka on edelleen pelkkää säntäämistä, mutta tamma on perinyt isäorinsa uskomattoman hyppytyylin. Se ei epäröi koskaan, ei ole kieltänyt koskaan ja pudotuksiakin tulee luonnottoman harvoin. Cherryn harrastamat äkkikäännökset saattavat pudottaa varomattoman ratsastajan kovassa vauhdissa, mutta voittavat aikaa senkin edestä. Hyppy itse on singahtava ja äkkinäinen, varma putoaminen huonolle ratsastajalle. Kunnollinen esteratsastaja selvittää silti tällaisetkin hypyt helposti ja kehuu ratsuaan jälkikäteen - ihmisen kun ei tässä työnjaossa tarvitse kuin ohjata ja pysytellä kyydissä.
Maastossa Cherry pitää ratsastajan hereillä säpsähtelemällä ääniä. Se ei koskaan säntää pakoon tai sekoa, mutta kuuntelee vain paljon tarkemmin kuin kotopihassa. Jos ohja antaa periksi, tamma haistelee koiramaisesti puskia hölkätessään eteenpäin. Jos matkaa on paljon, Cherry on matkaavoittavine askelineen se ykkäsvaihtoehto kukuvälineeksi autovapaisiin paikkoihin.

Kisatunnelma ei sekoita tämän tamman päätä. Se on täysin oma itsensä heti lämmittelystä lähtien. Omassa luokassaan, omalla vuorollaan Cherry suorittaa helposti itselleen yhden sinivalkoruusukkeen lisää karsinansa ovenpieleen. Omistaja saa olla ylpeä ilkikurisesta kultsistaan jälleen kerran.

Cherryn isä oli Golden Strike, hyvin vaalea, auringonvalossa lähes kullanvärinen ruunikko, korkea hevonen. Sten astui kolme tammaa ennen kuin se ruunattiin ja se aloitti kilpauransa. Ruuna oli mestarihyppääjä. 160-senttiset radat se selvitti kuin leikiten, eikä epäröinyt koskaan. Kotopuolessa se oli vähän äkäinen ja joskus liiankin voimakastahtoinen, mutta kiintyi syvästi lähimpiin ihmisiinsä. Sten lopetti hyppäämisen ollessaan 16-vuotias.

Apach av Almö oli juuri se sama ori, joka esiintyi ensin viisivuotiaaksi asti nimellä Brilliance an Almö. Anssi vaihtoi nimeä samalla kertaa kun ammattia. Sen voitokas koulu-ura jäi taakse ja se aloitti hyppäämisen. Täyttäessään 11 vuotta Anssi vetäytyi lepäämään liiallisen hyppäämisen takia, se kun ei osannut tekniikkaa ja etujalat pettivät.
Orin isä, Apach oli myös kouluratsu, selvitti GP-luokkia mutta ei hypännyt edes kahtakymmentä senttiä. Ori oli voimakastahtoinen ja suuri, 170cm korkea hevonen. Sen ura ei ollut niin hyvä, että erottuisi muiden mestareiden urista, mutta kuitenkin sen verran loistokas, että se sai nimensä muiden mestareiden rinnalle. Apach kuoli vanhuuteen 32-vuotiaana, kuuden varsan isänä.
Yksi Apachin astuma tamma oli Belladonna Chipi, ratsu joka ei nähnyt koskaan kilpakenttiä. 165-senttinen musta tamma pärjäsi jo pelkällä kauneudellaan, mutta sen nimi on suuressa maailmassa täysin tuntematon.

Cherryn isän emä on Ulrica's Contessa, joka jatkaa kilpailua edelleen viimeisiä vuosiaan. Se on keskitasin kilparatsu, välillä voittaa ja välillä häviää, mutta luonteeltaan todella miellyttävä ja sen lisäksi myös kaunis katsella. Tummanruunikolla Tessalla on vasta kaksi varsaa.
Brave Knight on nimensä mukainen urho. Sen sotatanner on estekenttä, ja sen vastustajat vapisevat jo tämän orin nähdessään. Ben ei ole nopea laukkaamaan esteeltä toiselle, mutta sen käännökset ovat ainutlaatuisen nopeita ja teräviä ja niillä se voittaa aikaa ja luokkia.
Nuorena orina Brave Knight astui Beautiful Ladyn, jota nimi kuvaa myös hyvin. Pitkäharjainen 169cm korkea raudikko on yleispainotteinen, ja kilpaili uransa aikana varsin aktiivisesti koulua ja esteitä.

Fro Pige lukeutuu harrastehevoseksi poiketen omasta esteratsusuvustaan. Se oli yksinkertaisesti liian kiltti tamma kilpailemaan pahoja tyttöjä vastaan suurissa esteluokissa. Roo myytiin seitsenvuotiaana kasvattajalta ratsastuskoululle, jossa se toimi kaksi kokonaista vuotta. Yhdeksänvuotiaana eräs kokenut tuntilainen sai Roon mukaansa maksettuaan siitä ylihintaa. Tammalla kilpailtiin muutama kilpailu ja Cherry jäi 164cm korkean ruunikon ainoaksi varsaksi.

Astuttuaan neljä tammaa tanskassa, vielä kilpailematon kuusivuotias Bange Dyr muutti Saksaan. Se oli loistohyppääjä ja löytänyt täysin oman tyylinsä ylittää esteet. Bam sai kouluratsujen laatuarvostelusta ykköspalkinnon ja muutti takaisin Tanskaan 17-vuotiaana. Vanhoilla päivillään ori astui vielä kaksi tammaa.
Brillant Hingstiä voisi sanoa unelmoijaksi. 171cm korkea rautias kaveri oli hyvä hyppääjä silloin kuin muisti yrittää, mutta hävisi useita kilpailujaan yksinkertaisesti unohtumalla haaveilemaan. Antti jäi eläkkeelle 13-vuotiaana kahdensantoista sijoituksensa kanssa, ja kuoli 19-vuotiaana vanhuuteen.
Tanskaan muuttaneen norjalaiskasvattajan Skøn Luft oli lupaava tamma, joka ei koskaan ehtinyt kilpailla. 140cm kotona hyppäävä Lina sai ainoan varsansa viisivuotiaana ja menehtyi itse vuotta myöhemmin tuntemattomaan sairauteen.

167cm korkea Positiv Idé oli 17-kesäisen tytön ensimmäinen kilparatsu. Käyttö oli ahkeraa, ratsastus hieman heikompitasoista. Tina hyppäsi kuitenkin itselleen karsinanpäätynsä täyteen erivärisiä ruusukkeita, ja jäi kisaeläkkeelle vasta hieman yli 18-vuotiaana. Miellyttävän ulkonäkönsä ja OK-hyvien kilpasuoritustensa takia tammasta tuli vielä vanhoilla päivillään pienimuotoisesti myös siitoshevonen.
Positiv Idéen isä, Perfekt Orden oli koulupainotteinen, ja todellinen herrasmies. 170-senttinen tumma ori esitteli isoja merkkejään myös näyttelyissä, joissa sen menestys oli hieman keskitasoa parempaa.
Wind-Wing ei taida esittelyjä kaivata, ainakaan tanskalaisten mielestä. Musta, 165cm korkea tamma on innoittanut taiteilijoitakin loistavalla menestyksellään: moninkertaisesti palkittu tamma on kuvattu tauluissa siivekkäänä ja kasvoton ratsastaja selässään. Kaikki muistavat Inkan myös erittäin kilttinä ja rauhallisena tammana.